Rintamalla opittua

Oletteko olleet oikeasti vaarallisissa tilanteissa”? Tämä kysymys on meille esitetty ja nyt vastaamme siihen. Vaarallisuus on suhteellista. Olemme menettäneet kaatuneina aseveljiämme, miehiä jotka tunsimme henkilökohtaisesti. Meitä on ammuttu suoraan kohti tai omiin asemiimme tykistöllä, konekivääreillä, tarkkuuskivääreillä, tankki on tulittanut asemiamme ja niin edelleen. Me olemme vastanneet tuleen sillä asearsenaalilla, joka meillä on käytössä. Onko se sitten vaarallista vai ei, riippuu katsantokannasta. Koskaan en itse ole tuntenut missään vaiheessa, että riskit olisivat hallitsemattomia. Toisaalta jokainen mies taisteluosastossamme tietää riskit ja hyväksyy ne. Jos käy niin, että lähtö tulee taistelussa, niin se on sitten niin ja sillä siisti. Kuitenkin omalla toiminnalla, ja laadukkaalla koulutuksella voi minimoida riskejä myös sotatilanteessa. Eikä tänne ole tultu sankarihautapaikkaa tienaamaan, vaan taistelemaan ja voittamaan taistelu. Mutta satavarmaa on se, että tämä ei ole heikkohermoisten tai pelkureiden paikka.

Kun tykistö- tai krh:n kranaatti putoaa asemiin (siis todella lähelle, eli täysosuma asemiin), kuuluu noin sekunnin mittainen voimakas suhahdus ja sen jälkeen räjähtää. Maa tärähtää ja sirpaleet joko suhahtavat tai vinkuvat (toivottavasti) ohi. Jos kiväärikaliberisen aseen luotia kuuntelee piipun huonommalta puolelta avomaastossa, kuuluu laukaus ja sen jälkeen suhinaa luodin tullessa kohti. Jos luoti osuu oksiin tai puiden lehtiin, se ujeltaa lentäessään. Se on luotien laulua.

Ensimmäinen asia jonka oppii etulinjassa on se, että jos kuulee mitään suhinaa, ulinaa, sirinää, rätinää tai muuta vastaavaa ääntä joka lähtee kovalla nopeudella lentävästä esineestä joka tulee kohti, suoritetaan välitön maastoutuminen. Ei jäädä arpomaan mitään, eikä odoteta erillisiä käskyjä. Ja hämmästyttävintä on se, että suojautuminen alle sekunnissa ei ole mikään hätäreaktio, vaan tietoinen päätös joka tehtään välittömästi. Se joka ei opi etulinjassa perusasioita, ei todennäköisesti kirjoittele blogiin.

Toinen kysymys on se, “muuttaako sota ja taistelu miestä”? Varmasti muuttaa, mutta jos perusasiat ovat kunnossa, parempaan suuntaan. Me ymmärrämme ja hyväksymme valintamme ja sen seuraukset ja ymmärrämme myös sen kritiikin joka voidaan esittää sotimisen oikeutuksesta ja moraalisuudesta. Me olemme omat moraaliset pohdintamme suorittaneet ja nyt on toiminnan aika. Kun taistelee oikean asian puolesta ja säilyttää kaikesta huolimatta ihmisyytensä, ei sota kokemuksena ole lainkaan huono. On sanottu, että missään muualla kuin sodassa ei miesten kesken tunneta niin vahvaa toveruutta ja veljeyttä. Sitä ei voi ymmärtää kukaan joka ei ole sitä kokenut.

Me, Donbassin puolustajat, ymmärrämme vastuumme. Vaikka elämä rintamalla on ajoittain jopa äärimmäisen ankaraa, jaamme yhdessä kaiken. Me elämme yhdessä, me työskentelemme yhdessä, me taistelemme yhdessä ja jos niikseen tulee, me kuolemme yhdessä. Kaikki tietävät tämän ja jokainen on valmis kantamaan oman vastuunsa ja tekemään tarpeelliset uhraukset. Meillä on moraalinen ylivoima viholliseen nähden ja me tiedämme sen.

Jos vielä tämän luettuasi koet vahvasti, että tämä on Sinun asiasi ja olet valmis todelliseen toimintaan: Tervetuloa sotaan! Arki täällä on “elämää juoksuhaudoissa”..

Donetsk 18.10.2015 Ivan Medvedev (Иван Медведев)

Advertisements