Rintamarefleksit

Nyt Wanhana (starii) rintamamiehenä palaa joskus mietteissään alkuaikojen ja ensimmäisen rintamarotaation huumaan. Koko porukka oli suurimmaksi osaksi kokematonta ja kaikki veti kenttään kun oma tykistö ensimmäisen kerran avasi tulen muutaman sadan metrin päässä asemiemme takana. No, hyvin nopeasti tajuttiin tilanne ja palattiin hieman häpeissään syömään keskeytynyt ateria loppuun.

Sen jälkeen seurattiin tarkkailupisteeltä vaikuttavaa ja äärimmäisen harvinaista spektaakkelia; Oma tykistö tuhosi vihollisen aseman sekä tykkipatterin massiivisella keskityksellä. Vihollisen asema ammuttiin käytännössä taivaalle.

“Pääsevätkö Ukropit taivaaseen? – En usko, mutta sinnepäin ne lähti!”

Eivätpähän pirut ainakaan siitä asemasta sen jälkeen ole siviilikohteita ampuneet! Ennen keskitystä vihollinen oli ampunut tykistöllä yli viikon ajan siviilikohteita joka ikinen päivä ja yö! Tulihan se mitta täyteen meikäläisilläkin.

Ihminen kehittyy ja mukautuu tilanteisiin. Rintamalla äärimmäisen nopeasti. Joku on joskus sanonut, että yksi viikko sodassa vastaa kokemusmaailmaltaan kokonaista vuotta siviilielämässä. Niin tai näin, löysin itseni keskellä yötä makaamasta kyljellään sormi Kalashnikovin vaihtimella rynkyn piippu suunnattuna tiukasti asemien oikeaan sivustaan. Vasta jo maatessani täydessä tulenavausvalmiudessa tietoisuuteni tuli syy moiseen käytökseen; Joku oli avannut yllättäen tulen noin 50 metrin päässä ollessani kaikessa rauhassa heittämässä vettä. Kusireissun keskeyttäminen, siirtyminen taisteluvalmiuteen, tilanteeseen nähden paras mahdollinen suojautuminen, tilannearvio ja päätös jatkotoimista. Koko prosessi tapahtui reilusti alle kahdessa sekunnissa.

Niille valistuneille lukijoille joille J. Cooperin ajatukset valmiustasoista ovat tuttuja, niin rintamalla ollaan aina keltaisella tai punaisella tasolla. Vihreä tai musta taso tarkoittaa kuolemaa tai haavoittumista, eikä pelkästään omaa vaan myös aseveljien. Ja se taas tarkoittaa taistelutehtävän vaarantumista ja mahdollista epäonnistumista. Ei hyvä!

Lopulta tiedät ilman sen kummempaa analysointia onko tulitoiminta omien vai vihollisen, mikä on suunta ja etäisyys, kaliiberi ja mahdollinen tulitoiminnan vaikutusalue. Siellä missä ennen oli näennäisesti tasainen kenttä, on nykyään suoja ja etenemisreitti. Kahvikuppi kädessä ei enää värähdäkään jos ei ole erityisen hyvää syytä.

Voitto on meidän!

Talvi tulee ja lämpötakki on peräisin Poroshenkon rintamalle pakottamalta nuorelta pojalta joka antoi henkensä “aatteensa puolesta”…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s